YLÄ-SAVON PAIKALLISOSASTO
HALLITUKSEN KOKOONPANO JA YHTEYSTIEDOT 2016
TEHTÄVÄ NIMI KOTIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN
Puheenjohtaja Eero Pulkkinen Iisalmi pulkkis.eero@gmail.com 040 022 0077
Varapuheenjohtaja Seppo Räihä Kiuruvesi sepporaiha@gmail.com 040 591 4611
Sihteeri Raimo Hämäläinen Iisalmi eeroajuntunen@gmail.com 050 339 3985
Jäsen Juha Huttunen Iisalmi  
Jäsen Jaakko Huttunen Iisalmi
Jäsen Risto Pehkonen Iisalmi
Jäsen Kari Vepsäläinen Sonkajärvi
Jäsen  Risto Räsänen Vieremä
 

IISALMEN PAIKALLISOSASTO MUUTTI NIMEÄÄN

Iisalmen paikallisosasto piti vuosikokouksensa 6.3. Paikalla oli 17 jäsentä. Kokouksessa päätettiin muuttaa paikallis-osaston nimeksi Ylä-Savon paikallisosasto. Hallituksen uudeksi jäseneksi valittiin Risto Räsänen Vieremältä. Hän tuli veteraani Veikko Penttisen tilalle, joka muutti Lievestuoreelle. Risto on innokas perinnetyöntekijä ja hänellä on "varastossaan" paljon veteraanien kertomuksia Rukajärveltä. 

Ennen kokouksen alkua vuosikokousväki piti hiljaisen hetken poisnukkuneiden kunniakansalaistensa muistoksi.

TOIMINTAA

Veteraanit ja lukiolaiset ovat useana vuonna lehtori Pekka Ritolan johdolla olleet retkellä Raatteen tiellä. Pekka on pitänyt lukiolaisille kurssin, jonka kautta nuoret ovat osallistuneet avustajina ja oppaina moneen veteraanitapahtumaan Iisalmessa. Oppilaat ovat haastatelleet veteraaneja ja tallentaneet kertomukset.

Veteraaneja ja jäseniä on osallistunut Rukajärven sotahistoriamatkoille useana vuonna. Vuonna 2014 Iisalmen Reserviläisten järjestämälle matkalle, jossa patikoitiin kiertäen koko Peukaloniemi sekä käytiin Pallossa ja kenttävartio Askossa, osallistui nuorempia jäseniä.

Iisalmessa on järjestetty veteraaniretki kesäisin Iisalmen Reserviupseerikerhon majalle Vuottojärvelle ja veteraanien rauhankävely syyskuussa (ei 2016). Muutaman kerran kävely on toteutettu myös Kiuruvedellä. Aiempina vuosina on järjestetty veteraaniurheilupäivä Kankaan liikuntapuistossa.

Jäseniä on osallistunut Rukajärven historiayhdistyksen ja Rukajärvikeskuksen sekä veteraani- ja maanpuolustusjärjestöjen tapahtumiin.

TAPAHTUMIA

RUKAJÄRVEN VETERAANI KALLE SUTINEN NUKKUI POIS

Sotaveteraani, Rukajärven suunnan taistelija Kalle Sutinen Sonkajärveltä nukkui pois pääsiäislauantaina 15.4.2017 aamuyöllä Koirakoskella hoitokoti Rebekassa läheistensä keskellä. Hän oli kuollessaan 93 vuotias.

Kalle syntyi Mynninmäen kylässä Sonkajärven ja Rautavaaran rajamailla pienviljelijän perheeseen. Perheeseen syntyi neljä poikaa ja kolme tytärtä. Leipä saatiin maata viljelemällä, pitämällä muutamaa lehmää ja talvella käytiin metsätöissä. Kalle kävi päivät kansakoulua kotiseudullaan ja vapaa-ajat piti olla isän apuna kotitöissä. Vuonna 1939 hän pääsi töihin Hackmanille mittamiehen avuksi mittaamaan ja leimaamaan metsää.

Kalle Sutinen on sitä ikäluokkaa, jonka velvollisuutena oli osallistua Isänmaan puolustamiseen ase kädessä. Jatkosodan aikana Tammikuussa 1942 hänet komennettiin varusmiespalvelukseen Raaheen, Jalkaväen koulutuskeskus 15:een ja sen 10. Komppaniaan. Siellä hänelle annettiin jalkaväkikoulutus ja hän kävi myös aliupseerikoulun. Syyskuun lopussa hänet komennettiin Henkilötäydennyskeskus 9:ään Raaheen ja edelleen kenraali Raappanan joukkoihin Rukajärvelle 14. Divisioonan Jalkaväkirykmentti 10:een ja sen ensimmäiseen pataljoonaan (I/ JR 10/14.D). Divisioona oli ylittänyt rajan heinäkuun alussa Kuhmossa ja Nurmijärvellä sekä hyökännyt syvälle itään Rukajärven itäpuolelle ja ryhmittynyt sinne puolustukseen. Se oli suoraan marsalkka Mannerheimin alainen yhtymä. Divisioona oli erikoistunut korpisotaan.  Kallen mennessä rintamalle, siellä käytiin asemasotaa. Oli paikallisia kahnauksia, tehtiin tuhoamisretkiä ja etsittiin partisaaneja. Rykmentin kokoonpanon muuttuessa marraskuussa, Kalle siirrettiin rykmentin Jääkärikomppaniaan. Yksikön tehtävänä oli tiedustella vihollisen selustassa. Kalle kertookin, että oli kolme tapaa tiedustella; salaisella retkellä hankittiin vain tiedustelutietoa esimerkiksi tarkkailemalla liikennettä, väkivaltaisella retkellä piti hankkia vanki ja tuhoamisretkellä räjäytettiin siltoja ja tuhottiin kohteita.

Tiedustelijaksi valittiin vapaaehtoisia, joiden sotilaskunto testattiin tarkasti ennen valintaa. Joukkoon otettiin vain miehiä, joilla oli hyvä kunto, lujat hermot ja heidän piti osata elää pitkiäkin aikoja erämaassa kaukana omista linjoista ja huollosta. Tarkkailua jatkettiin jokaisen partiotehtävän aikana. Jos löytyi  miehestä jokin piirre, joka olisi voinut vaarantaa koko joukon, partiomies vapautettiin välittömästi.

Kallen partioretket ulottuivat aina lähelle Murmanskin rataa Onihmajoelle ja Lehtoon partisaanien liikkeitä seuraamaan Joskus käytiin radan takanakin Valkean meren rannoilla saakka. Mieleenpainuvin retki oli  Jeljärvelle maaliskuussa 1943. Osastoa johti iisalmelainen majuri Jukka Puustinen. Tehtävänä oli tuhota suuri vihollisen huoltotukikohta. Se onnistui hyvin mutta paluumarssilla osa joukosta joutui vihollisen tuliylläkköön ja joukko hajosi. Se pakeni syvässä lumessa pitkin korpea länteen haavoittuneita vetäen ja onnistui nipin napin selviämään Ontajärven jäälle vihollisen tulittaessa heitä konekivääreillä ja kranaatinheittimillä. Kallen ja koko Jääkärikomppanian tehtävänä oli varmistaa viimeisenä, että vihollinen ei tule päälle. Jäälle saavuttiin yhtä aikaa vihollisen kanssa. Vain kylmät hermot, hyvä kunto ja konepistooli pelastivat miehet. No, oli varmaan tuuriakin koska vihollisen luoti teki reiän reppuun.

Kalle selvisi lukuisista partiomatkoistaan naarmuitta. Moni hyvä kaveri meni viereltä. Liekö Luojan varjelusta ollut silloinkin, kun Kallen umpilisäke oli puhjeta, ja lääkäri antoi hänelle Tiiksan kenttäsairaalassa liikaa eetteriä häntä nukuttaessaan. Uni oli niin syvää, että Kallea oltiin jo siirtämässä kaatuneiden joukkoon. Onneksi joku keksi vielä kerran läpsäyttää häntä kasvoihin, jolloin huomattiin pieniä elon merkkejä ja mies selvisi takaisin elävien joukkoon.

Kalle teki elämäntyönsä viljelemällä maata Vänninmäessä. Hän toimi myös kuorma-autoilijana yli kymmenen vuotta. Hän ei peitellyt veteraanitaustaansa niinäkään vuosina, jolloin oltiin sitä mieltä, että veteraanit olivat syyllisiä sotaan. Hän kuului aina veteraanijärjestöihin, istui niiden johtoelimissä ja osallistui niiden kokoontumisiin. Kalle sanoikin aina huumorilla höystettynä, että hänellä on ollut elämänsä varrella työkaluinaan kynä, kuokka tai konepistooli- tarpeen mukaan.  Kalle Sutinen oli aina ylpeä taustastaan.

 Kalle liikkui koko ikänsä. Mieluisimpia lajeja olivat hiihto, hirvenhiihto ja pyöräily.  Hänen harjoitusmääränsä olivat huikeita.  Hän kertoi, että ensimmäisen kerran meni rikki 2000 kilometriä kaudessa hiihtämällä jo kansakoulussa!  80- vuotiaanakin hän kertoi vielä hiihtäneensä lähes 1000 km talven aikana!

Kalle on perustaja- ja kunniajäsen yhdistyksessä, joka perustettiin siirtämään Rukajärven veteraanien perintöä nuoremmalle sukupolvelle. 14.Divisioonan perinneyhdistyksen Nuoriso- ja perinnepäivillä ja kokouksissa Kalle oli aina läsnä. Hän oli suosittu esiintyjä veteraanipaneeleissa, joissa yleisö voi kysyä hänen kokemuksiaan. Kalle oli sanavalmis ja sujuva esiintyjä. Hän ei suinkaan halunnut olla vain esillä, vaan hän halusi välittää sodan kokemuksia nuoremmille, koska hänen mielestään historiaa ei saa unohtaa.

Kalle Sutinen oli minulle opettaja monessa asiassa. Oli kunnia saada tuntea hänenlaisensa patriootti.

Kunniakansalaisen muistoa kunnioittaen ja kunniaa tehden.

Timo Karppinen

Kirjoittaja on Kallen ystävä ja 14.Divisioonan perinneyhdistyksen sihteeri

 

NUORISO- JA PERINNEPÄIVÄT 4.9.2016

Päivien teema oli "Veteraaniperintö velvoittaa".                                                          

Perinnepäivän ohjelmaan kuuluivat seppeleenlasku Veteraanien muistokivelle, Ekumeeninen Jumalanpalvelus Pyhän Ristin kirkossa ja pääjuhla Iisalmen kulttuurikeskuksen Säisä-Salissa.

Juhlapuheen pitänyt kansanedustaja Sari Essayah totesi veteraanien perinnön siirtämisen kaikkien yhteiseksi asiaksi. "Veteraanisukupolvi opetti meille tärkeän asian ”Kaveria ei jätetä”. Hyvä yhteiskunta rakentuu arvoista ja ihmisten välisestä luottamuksesta sekä välittämisestä."

Perinnepäivän huomionosoituksia Iisalmessa

Lisää valokuvia päivän eri tapahtumista on alasivun galleriassa: - Kuvia Iisalmesta

Juhlapäivästä on myös lehtijuttu: /datafiles/userfiles/File/Iisalmen Sanomat 5.9.2016.pdf

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

NUORISO- JA PERINNEVIIKONLOPPU 3.- 5.9.2010   

14.Divisioonan perinneyhdistys järjesti Nuoriso- ja perinneviikonlopun Iisalmessa 3.-5.9.2010. Järjestelyjen päävastuun kantoi Iisalmen alaosasto tomeran puheenjohtajansa Juha Huttusen johdolla. Päiville osallistui yhteensä toista sataa Rukajärven suunnan veteraania ja runsaasti oppilaita paikallisista oppilaitoksista sekä kaupunkilaisia.

Vieraat saapuvat - nuoret valmiina opastamaan ja auttamaan

Sotiemme veteraaneja ja maanpuolustusväkeä yhteiskuljetuksella juhlassa

Kutsuvieraita ja juhlayleisöä

Kutsuvieraita ja juhlayleisöä

14.Divisioonan perinneyhdistys vaalii Rukajärven veteraanien perinteitä ja siirtää niitä nuoremmalle sukupolvelle. Vuosittaiset eri sukupolvet toisiinsa liittävät nuoriso- ja perinnepäivät ovat toimintavuotemme näkyvin muoto ja samalla vuoden huipennus. Tapahtumia järjestetään divisioonan perustamispaikkakunnilla Iisalmessa, Ilomantsissa, Lieksassa, Kuhmossa ja Kajaanissa vuorovuosin. Perinneyhdistys järjestää myös sotahistorian matkan taistelu-tantereille vuosittain kesäkuussa.

Perjantaina 3.9. Iisalmen nuoriso kohtasi veteraanit kulttuuritalossa, jossa veteraanipaneelissa nuoret kyselivät innokkaasti heidän kokemuksistaan. Vastaukset saattoivat olla yllättäviäkin. Nuorten mielestä sodan vaarallisin tilanne voisi olla massiivisen tykistökeskityksen kohteeksi joutuminen tai täpärästi pelastuminen vaikkapa tuliylläkössä. Vastauksena saattoi kuitenkin olla, että jouduin kenttäoloissa umpilisäkkeen poistoon! Ilomantsilaisen veteraaniopettaja Matti Kallion mielenkiintoisen esitelmän jälkeen yleisö siirtyi paikalliseen elokuvateatteriin katsomaan ”Lupaus”- elokuvaa.

Lauantai 4.9. aloitettiin juhlavalla lipunnostolla ja samalla palkittiin paikallisten koulujen kirjoituskilpailujen voittajat. Siitä yleisö kiirehtikin torille, minne Kainuun Prikaatin varusmiehet olivat laittaneen esille nykyaikaista sotakalustoa. Uudet aseet kiinnostivat nuorempaa polvea, mutta saatiinpa kuulla veteraanien suusta värikkäitäkin kertomuksia tykkiryhmän asemaanajosta Klyyssinvaarassa aina panssarivaunun tuhoamiseen saakka. Näyttelyn kruunasi Kainuun Sotilas-soittokunnan reippaat sävelet.

Eversti Martti Kukkonen, joka palveli Pohjois - Karjalan rajavartioston komentajana 14.D:n komentajan, kenraalimajuri Erkki Raappanan tapaan, piti mielenkiintoisen esitelmän Raappanasta sotilasjohtajana. Hän oli haastatellut päähenkilön omaisia ja tutkinut laajasti asiakirjoja ja näistä luonut hyvin elävän ja kansantajuisen kuvan senaikaisesta johtamiskulttuurista yhdistettynä kenraalin persoonaan. Esitelmään oli myös onnistuneesti saatu esille ajan henki ja olosuhteet.

Perinneyhdistyksellä on hallussaan laadukas valokuvakokoelma asemasotavaiheelta Rukajärven seudulta. Kuvat on suurennettu ja ne ovat laadultaan hyviä. Sieltä moni veteraani löysi vielä tuttuja paikkoja, tapahtumia ja ihmisiäkin. Ehkä mieleenpainuvinta oli, kun veteraani Urho Korhonen Pieksämäeltä näytti kuvaa juuri vallatusta Rukajärvestä ja sen riemukaaresta. Riemukaaren huipulla liehui Suomen lippu pienessä salossa. Urho kertoi henkilökohtaisesti vieneensä sen sinne paria ohutta seivästä pitkin kiiveten. Samaan ihmettelijöiden joukkoon sattui tulemaan myös Samppa Kemppaisen poika Matti. Samppahan vei Suomen lippunarun muutamaa päivää myöhemmin tankoon vieressä olevalla kentällä ennen valtausparaatia syyskuussa 1941. Aikamoinen sattuma!

Vuoden 2010 Nuoriso- ja perinnepäivät huipentuivat sunnuntaina 5.9. pidettyyn pääjuhlaan, jossa pääpuheen piti 14.Divisioonan hallituksen jäsen eversti Martti Kukkonen.

14.Divisioonan perinneyhdistyksen perinnelippu vastaanotetaan juhlatilaisuuteen

Avaussanat, varapj, eversti Jukka Valkeajärvi                          Juhlapuhe, eversti Martti Kukkonen  

 

 

 

 

 

 

 

 

Pääjuhlan ehkä vaikuttavin osio nähtiin alussa, jossa nuoret varusmiehet noutivat seppeleet perustamisalueiden sankarihaudoille vietäväksi. Kun kantajat poistuivat Narvan marssin tahdissa salista ja kun sen päälle laulettiin Veteraanin iltahuuto -sävellys, tunteiden ja kyynelten pidättäminen sisällään vaatii tarmoa.

Seppelpartioiden asettaminen kunniatehtävään                               Seppelpartiot, Narvan marssi  

 

 

 

 

 

 

 

 

Kainuun sotilassoittokunta ja Iisalmen mieskuoro

Huomionosoituksia

Mieli saatiin taas virkeäksi, kun lavalle liihottelivat Iisalmen naisvoimistelijoiden kaikkein pienimmät perhosasuissaan. Heitä katsoessaan oli hyvä luoda katse kauas tulevaisuuteen.

Tilaisuus oli veteraaniperinteen siirtämistä nuoremmalle sukupolvelle parhaimmillaan. Ensi vuonna, syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna, perinneyhdistyksen Nuoriso- ja perinnepäivät pidetään Lieksassa.

Iisalmen paikallisosaston pj Juha Huttunen luovutti perinneviestin Lieksaan pj Juhani Ryynäselle

Perinneyhdistyksen uranuurtajia - "Tien suunnassa eteenpäin!"

Lehtijuttu perinneviikonlopusta: /datafiles/userfiles/File/Iisalmen Sanomat 5.9.2010.pdf

©2017 14.Divisioonan perinneyhdistys ry